Kun Synkkä Ikuisuus äväutuu

Kun Synkkä Ikuisuus äväutuu
Öinen metsä hukkuu peittyen
Hiirenhiljaa lumeen kalpeaan
Talvihuntuun surunvalkeaan
Yö synkkä yllä kaikkien
Ja päivä jokainen jää alle pimeyden
Yhtä varmasti kuin päivä eilinen
Haudassani en kaipaa kasvoja
Riippuvuutta, elämisen vaivoja

Maasta tullut, mutta maaksi tule en
Kuten kuukin öisin yksin reitillään
Sadat jäljet, aamu jäljillään
Huomeniltaan asti häviten
Hirtin ajan käsivarteen
Ajan virran törmän parteen
Ihmistuskan, ihmisyyden
Kaiken sen mitättömyyden
Kun katsot kuuta silminesi
Tiedä että katson takaisin
Tunkeutuen sydämeesi
Tuoden kauhun kyyneliin