Aldebaranin Susi

Aldebaranin Susi
Enkeleiden keskelle tyhjyys
Lankeaa eikä täyty koskaan
Hiljaisuus on paikan henki
Tässä kultaisessa salissa
Yksin etsin rajan reunaa
Veri oppaani pimeyteen
Rituaalini varjoihin johtaa
Aldebaran avautuu

Babhometin veriset sarvet
Lyövät leimansa sieluuni
Suden tajunta täyttää omani
Raadonkorjuun aika
Kun ruumiini on taas minun
Olen hurmeeseen tahrittu
Oksennan enkeleiden verta
Vuohipaimen, murhaaja
Tunnen voiman suonissani
Kutsumukseni kiehuvan raivon
Janon rajun saalistajan
Pian kuulette ulvontani