Darmstadt

Darmstadt
Silmät suljin
tiesin matkan alkavan
Pimeyden keskellä
näin hahmon hohtavan
Valollasi minut täytit
ja pelon karkoitit
Kuin äiti pienokaista
mua hoivasit

Darmstadt
Tie taivaaseen
Kasvot kauniit peitit
huntuun hopeiseen
Ja minut jätit
ikävään ikuiseen
En luotas tahtois
pois milloinkaan
Vaikka pois nyt lähden
palaan luokses uudestaan
Mielen käytäviin
mustaan syöveriin
jälleen vajoan
Tartu käteeni
nosta suojiisi
minut pelasta