Hiljainen Maa

Hiljainen Maa
Tie oli kummallinen
Valon näin varjoissa sen
Taipuivat puut kumaraan
Puhuivat, kuiskaili maa
Näin oli jo aamuyö
Kun himmeni tähtien vyö
Lähteä tahtonut en
Kun näin kaiken kauneuden

Hiljainen maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaani
Minne muistot pakenee
Ei koskaan palaa ennalleen
Nyt tuijottaa kasvoton maa
Miksi kätkee rakkauttaan
Hiljainen maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suuteli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Hiljainen maa niin rakasti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaani