Valon juuri

Valon Juuri
Liekeissä tuuli on ympärillä
Painon tunteena se tulee taas
Piilossa leiki kuollutta, väistä katsetta
Ja kumarra
Kiinni kun jää, niin uppoo syvään
Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken
Valon, valon, valon, valon, valon juureen
Kupeiden kutsun synnyttäneen
Kuvan haudalle jään makaamaan
Piilossa kaikilta tunteilta, oikeilta lauseilta
Kuin aaveena
Kädet irtoaa ja luisun ojaan
Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani
Liekeissä ilma keuhkoissa
Kosketa mielessä nukkujaa